Neverwhere

Nuorehko sijoitusanalyytikko (vai mikä olikaan) törmää Lontoon kadulla mystiseen loukkaantuneeseen nuoreen naiseen, ja siitä lähtee seikkailu Ala-Lontoossa, jota kansoittavat raoista alas pudonneet tyypit ja jossa henki on jatkuvasti herkässä. Pääpahiksen jäljittäminen johdattaa sankarimme moneen groteskiin paikkaan ja tilanteeseen. Sen rinnalla tavanomaisen arkinen Lontoo pankkiireineen ja taidekuraattoreineen tietenkin kalpenee.

This is the new "Preferred text" edition. I had already read Neverwhere in 2002.

I don't remember the differences. This last reading feels less weird, I suppose due to the unlondonization of the text, but this also detracts from the differentiation of the text. Reading Gaiman I expect weirdness, it is a quality of him.